Pitkään harkinnassa ollut blogin perustaminen näki tänään hetken mielijohteesta päivän valon, kun valmistin itselleni terveellisen aamupalan ja mietin, että tästä se taas sadannen kerran lähtee. Tästä blogista ei varsinaisesti ole tarkoitus tehdä laihdutusblogia tai ainakaan en lupaa mitään "this is me fat" -kuvia tänne, koska todennäköisesti puolen vuoden päästä tehtävä postaus sisältää "this is me, yep, still fat" -kuvan, MUTTA koska oman ylipainon kanssa painiminen (ei kuluta kaloreita btw) on jokapäiväistä elämää, niin tämäkin blogi sisältää kaikkea todella motivoivaa schaibaa aiheesta ruoka, liikunta ja hyvä olo. Aiheet kuitenkin saattavat vaihdella päivän ajankohtaisen vitutuksen aiheen perusteella, joten sivuteillekin eksytään hyvin suurella todennäköisyydellä. Kirjoitustyyli suhteellisen tyylittelemätön, en myöskään ota itseäni kovin vakavasti ja heitän läppää ihan kaikesta Family Guyn inspiroimalla tavalla.

Jotain sitten vähän syväluotaavampaa minusta. Olen yhden koiran ja aviomiehen onnellinen omistaja. Suhteellisen tuore avioliitto kyseessä ja välillä vaimous edelleen ajatuksena järkyttää ja naurattaa samaan aikaan, koska en todellakaan koe olevani niin "aikuinen", että olisin oikeasti tässä elämänvaiheessa. Ja koska ikä kiinnostaa aina kaikkia niin pian 26 vuotta lasissa siis. Aikuinen en koe olevani muuta kuin siinä suhteessa, että iän myötä on tullut kärsivällisyyttä tiettyihin asioihin, ja ymmärrystä itseäni nuorempia, tyhmempiä ja harkitsemattomampia kohtaan. Onneksi tuo husbandikin tuntuisi olevan samassa elämän tilanteessa niin ei tule sen suurempia ristiriitoja muuta kuin asunnon ylläpidosta. Töitä harrastan asiakaspalvelun parissa ravintola-alalla. Työn aiheuttaman vitutuksen suosta ammennan myös paljon huumoria, odottakaa vaan. Harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu lähinnä pleikkarin pelaaminen ja Imgurissa lurkkerointi (ei vissiin oikea sana) eli hauskoille kuville ja teksteille nauraminen, en kuitenkaan osallistu esim. kommentointiin KOSKA EN USKALLA. Internetin tarjoama anonymiteettikään ei auta oman hauskuuden arvioimisen itsekriittisyyteen.

Persoonana olen vahva ja välillä dominoiva, vaikka en varsinaisesti nautikaan ihmisten kyykyttämisestä. Huomaan kuitenkin yhtä vahvojen tyyppien seurassa, että oman äänen kuulumisen vähyys alkaa jossain vaiheessa syödä miestä. Omaan myös erittäin vahvan itsetunnon, jonka horjuttamiseen tarvitaan aika paljon. Ulkonäköön liittyvä kommentointi ei ihan kauheasti kiinnosta, mutta jos älykkyyttä tai huumorintajun tasoa aletaan parjaamaan niin itken nurkassa ja saan identiteettikriisin. Vahva itsetunto aiheuttaa mm. sen, että olen joka kerta baarin kaunein ja seksikkäin ja valovoimaisin (känni auttaa myös) ja tanssin kuin aivovammainen koe-eläin. Vahva itsetunto vaikuttaa myös aika suoraan siihen miksen koskaan TOSISSANI yritä laihduttaa, vaikka kaikenlaista on tullutkin rimpuiltua. Jokainen (lyhytikäinen) elämänmuutos kaatuu siihen, että totean olevani ihan helvetin kova mimmi ihan tällaisenakin (mikä on tietysti tottakin). 

Niille, joille ylläoleva oli TL;DR (liian pitkä; en lukenut) niin: 26-vuotias tekosyiden keksijä purkaa tuntojaan julkisesti internetissä aiheesta "miksi en voi olla niin awesome myös ulkopuolelta kuin oon sisältä?"