Joo. Oikeastihan siis vihaan näitä joka ikisenä maanantaina Facebookkiin ilmestyviä päivityksiä, joissa samat naamat muka hauskasti kommentoivat viikon ensimmäistä päivää, koska niin vaan kuuluu tehdä ja töissä voivotella ja voi saatana. Mutta tänään oli kyllä sellainen perse päivä, että notta vaikka en eri viikonpäivien mystiseen vaikutusvoimaan omassa arjessa paljon painoa pistäkään niin tänään oli kyllä toden totta Maanantai.

Aamuherääminen ei koskaan ole ollut vahvuus ja aamuvuoroihin herään n. 20 minsaa ennen bussin lähtöä. Tässä ajassa ehdin käydä suihkussa, pestä hampaat ja pukea, sekä riippuen suihkussa koomaamisen pituudesta jopa meikata. Tänään, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, ehdin juuri ja juuri pestä hampaat ja pahimmat soijat irti suihkutella kun pitikin jo rynniä bussipysäkille juosten. Bussin takakulmalla lähti tämän päivän kirjaimellinen alamäki kun liukastuin rotvallin reunaan ja meinasin valua bussin alle takaapäin. Perisuomalaiseen tyyliin meinasi alkaa nolottamaan ihan perkeleesti, mutta tyydyin punastelun sijaan kiroamaan lujaan ääneen ja könyämään erittäin awkwardisti ylös. Olisi vissiin pitänyt herätä aiemmin NIIN. Jännästi myös motivaattorista riippuen suoriuduin hygieniaan liittyvistä puhteista hyvinkin nopeasti vrt. viime lauantai, kun siskolta tuli puhelu klo 21.25, että 21.50 lähtee bussi kohti kaupunkia ja erinäisiä juottoloita. Täsmälleen 22 minuutissa ehdin käydä suihkussa, joka sisälsi hiusten pesun ja näkyvien areoiden sheivaamisen, kuivata ja kihartaa hiukset, meikata ja laittaa irtoripset, miettiä asukokonaisuutta ja koruja ja pukea ne päälle sekä varustamaan bilelaukun oikeilla esineillä. Ainoa mikä jäi kiireessä oli kaulahuivi, mutta ilmankin pärjäsi hyvin.

Töissäkin meni tänään tosi hienosti. Muisti kesti n. sekunnin ja mokailin oikein urakalla. Meinasin liukastua keittiössä ja taitoin varpaani siinä samalla. Suhteellisen monta apinaakin eksyi tänään asiakkaiden joukkoon. Töiden jälkeen iski vaihteeksi vitutus, mikä iskee kyllä aika usein kun aspanaamana saanut päivän vetää ja hymyillä ja lässyttää paskaa ihmisille. Miehen tullessa hakemaan ei tee mieli enää jutella mitään, ja yleensä sillä toisella silloin onkin jos jonkinmoista asiaa ja ylipäätään vituttaa toisen energiyys. Todella vaikea perustella fyysistä työtä tekevälle tyypille miksi itseä väsyttää "vain" kuuden tunnin duunipäivä. No väsyttää saatana olla sosiaalinen ja hymyillä riemuidiooteille tunnista toiseen vaikkei jaksa eikä huvita. Masokistina ala silti jotenkin kiehtoo vaikka tällaisina päivinä tekisikin mieli heittää kirjaimellisesti hanskat tiskiin ja huutaa asiakkaille, että tehkää saatana omat sämpylänne. Kahviakaan en voi enää juoda kun huomasin yhteyden kofeiinilla ja huimauksella. Kahdeksan-kymmenen kuppia päivässä ennen hörppineelle ei ole helppoa tämä ei, vaikka tavastahan tuossakin oli enemmän kyse kuin aidosta kofeiinin tarpeesta (joo ei ole tehonnut enää vuosiin).

No nyt kuitenkin keitin kotona kupin kahvia ja aattelin loppuillan vain olla. Purkamistarpeessa tämä blogin riipustaminen onkin ihan jees, vähän niinkuin julkinen päiväkirja, jossa en tosin kerro ketä naapuria viimeksi kävin salaa kiksauttamassa (JK, LOL, OMG). Viime lauantaina kävin myös salilla ensimmäistä kertaa n. 4 kk. Nyt sattuu mm. rintalihaksiin eli tisseihin, käsivarsiin ja etureisiin, mutta kivaa oli! Tavoitteena siis vuonna 2015 olla rakkaan A:n kaasona fabulous as shit. Nähtäväksi jää... Aiheesta AIVAN VARMASTI lisää myöhemmin.

Pitkään harkinnassa ollut blogin perustaminen näki tänään hetken mielijohteesta päivän valon, kun valmistin itselleni terveellisen aamupalan ja mietin, että tästä se taas sadannen kerran lähtee. Tästä blogista ei varsinaisesti ole tarkoitus tehdä laihdutusblogia tai ainakaan en lupaa mitään "this is me fat" -kuvia tänne, koska todennäköisesti puolen vuoden päästä tehtävä postaus sisältää "this is me, yep, still fat" -kuvan, MUTTA koska oman ylipainon kanssa painiminen (ei kuluta kaloreita btw) on jokapäiväistä elämää, niin tämäkin blogi sisältää kaikkea todella motivoivaa schaibaa aiheesta ruoka, liikunta ja hyvä olo. Aiheet kuitenkin saattavat vaihdella päivän ajankohtaisen vitutuksen aiheen perusteella, joten sivuteillekin eksytään hyvin suurella todennäköisyydellä. Kirjoitustyyli suhteellisen tyylittelemätön, en myöskään ota itseäni kovin vakavasti ja heitän läppää ihan kaikesta Family Guyn inspiroimalla tavalla.

Jotain sitten vähän syväluotaavampaa minusta. Olen yhden koiran ja aviomiehen onnellinen omistaja. Suhteellisen tuore avioliitto kyseessä ja välillä vaimous edelleen ajatuksena järkyttää ja naurattaa samaan aikaan, koska en todellakaan koe olevani niin "aikuinen", että olisin oikeasti tässä elämänvaiheessa. Ja koska ikä kiinnostaa aina kaikkia niin pian 26 vuotta lasissa siis. Aikuinen en koe olevani muuta kuin siinä suhteessa, että iän myötä on tullut kärsivällisyyttä tiettyihin asioihin, ja ymmärrystä itseäni nuorempia, tyhmempiä ja harkitsemattomampia kohtaan. Onneksi tuo husbandikin tuntuisi olevan samassa elämän tilanteessa niin ei tule sen suurempia ristiriitoja muuta kuin asunnon ylläpidosta. Töitä harrastan asiakaspalvelun parissa ravintola-alalla. Työn aiheuttaman vitutuksen suosta ammennan myös paljon huumoria, odottakaa vaan. Harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu lähinnä pleikkarin pelaaminen ja Imgurissa lurkkerointi (ei vissiin oikea sana) eli hauskoille kuville ja teksteille nauraminen, en kuitenkaan osallistu esim. kommentointiin KOSKA EN USKALLA. Internetin tarjoama anonymiteettikään ei auta oman hauskuuden arvioimisen itsekriittisyyteen.

Persoonana olen vahva ja välillä dominoiva, vaikka en varsinaisesti nautikaan ihmisten kyykyttämisestä. Huomaan kuitenkin yhtä vahvojen tyyppien seurassa, että oman äänen kuulumisen vähyys alkaa jossain vaiheessa syödä miestä. Omaan myös erittäin vahvan itsetunnon, jonka horjuttamiseen tarvitaan aika paljon. Ulkonäköön liittyvä kommentointi ei ihan kauheasti kiinnosta, mutta jos älykkyyttä tai huumorintajun tasoa aletaan parjaamaan niin itken nurkassa ja saan identiteettikriisin. Vahva itsetunto aiheuttaa mm. sen, että olen joka kerta baarin kaunein ja seksikkäin ja valovoimaisin (känni auttaa myös) ja tanssin kuin aivovammainen koe-eläin. Vahva itsetunto vaikuttaa myös aika suoraan siihen miksen koskaan TOSISSANI yritä laihduttaa, vaikka kaikenlaista on tullutkin rimpuiltua. Jokainen (lyhytikäinen) elämänmuutos kaatuu siihen, että totean olevani ihan helvetin kova mimmi ihan tällaisenakin (mikä on tietysti tottakin). 

Niille, joille ylläoleva oli TL;DR (liian pitkä; en lukenut) niin: 26-vuotias tekosyiden keksijä purkaa tuntojaan julkisesti internetissä aiheesta "miksi en voi olla niin awesome myös ulkopuolelta kuin oon sisältä?"